Hertan Hankipojat jo noin puolivuotisina

Että ovat komeiksi kasvaneet kavattimme Hertan ihanat ihanat Hankipojat: Jalo (ylempi kuva) ja Uljas eli "Urho" (alempi kuva)

Hankipojat muuttivat uusiin koteihin

Lumet ovat jo tyystin sulaneet ja Hankipoikien Jalon ja Uljaan oli aika muuttaa uusiin koteihinsa Koirien Kuuselasta. Kotikennel toivottaa onnea matkaan ja iloitsee hyvistä uusista kodeista! Tässä vielä muutama kuva veljesten kisailuista kotona Koirien Kuuselassa.

Kuonot uusia koteja kohti

Ennen uusiin perheisiin lähtöä on tutustuttu perusteellisesti naapuripentulan pihakoiriin. Pikku pihakoirat, kun ovat saapuneet russeleiden luo päiväunille :)

Lastentarhanopettaja Hertta

Hertta rakastaa pentuja: omiaan ja toisten. Ihmeellistä nähdä, kuinka hän pitää mielellään huolta myös pihakoira Armin pennuista. Pyydän aikuisia koiriamme ulos, kaikki kolme tulevat ovelle, Peppi ja Armi säntäävät ovelle, mutta Hertta perääntyy ovelta ja tahtoo jäädä sisään. Sitten Hertta menee keittiöön, missä on Armin pentula ja alkaa leikkimään pentujen kanssa. Pennut säntäävät Hertan luo. Jos joku pennuista räyhää, Hertta laittaa tassun päälle ja tasoittelee villikkoa ja sitten taas nuolee pentua. Meidän Koirien Kuuselan Äiti Teresa :) - hoitotäti, kun äiti on asioilla ulkona.
Uljas on löytänyt keskimmäisessä kuvassa "turvallisen ja lämpimän luolan".
Jalon mielestä kaikki olisi paremmin pihakoirien aitauksessa, jos vain sinne pääsisi aina menemään. Voihan sitä yrittää purra kalterit poikki.

7 viikkoa elämän iloa

Uskomatonta, että aika on mennyt niin nopeasti pentujen syntymästä tähän päivään, pentujen täyttäessä 7 viikkoa. Painoa on yli kaksi kiloa per kuono. Ulkoilu on "äijien" suosikkiharrastus siinä missä keittiön pentulan pihakoirien kiusaaminenkin.
Jalo lähtee uuteen kotiin Pieksämäelle ja Uljas muuttaa Kouvolaan.
Vapun aika kuluu kuitenkin vielä Koirien Kuuselassa.

Vauhdikkaat kuusiviikkoiset

Hertan pentulassa tapahtuu paljon asioita: opetellaan todenteolla syömään kiinteää ruokaa ja otetaan kontakteja pentulan ulkopuolelle. Suosiossa on kolmeviikkoisten pihakoirien aitaus keittiössä. Tuvasta on sopiva matka juosta täysillä keittiöön hakkumaan pienille pihakoirille. Onpa jopa vierailtu pihakoirien aitauksessa. Todettakoon, että vain silloin kun pikku pihausten mamma Armi on ulkona asioilla. Paikalla ollessaan Armi kyllä pitää riiviörusselit poissa aitauksesta.
Kiinteäruoka maistuu jo. Liotetut nappulat, piimä ja jauheliha ovat jo ihan hyvää.Maitobaarissa vieraillaan edelleen :)

Pennuista Jalo on ärrierimpi eli itsenäisempi, lyhytjännitteisempi ja menevämpi. Uljas on rauhallisempi ja pyrkii enemmän ihmisten syliin, malttaa olla paikallaan pidempään ja rauhoittuu nopeammin. Luonteenpiirteitä on tullut ilmeisesti ainakin Hertta-mamman rauhallisuus Uljaalle ja Wera-mummun ja edellisen Hertan pentueen pennun "Madden" pippurisia piirteitä Jalolle.  Pentujen isä Hemppa on myös russeli, mikä ei ole ihan mahdoton menijä. Molemmat pennut ovat niin suloisia russeleita, että kasvattajana olen heistä hyvin ylpeä.

Veljen kanssa leikkiä lyöden

Puolitoista kiloa elämän iloa

Vauhti kiihtyy tuvan pentulassa, kun veljet Jalo ja Uljas pistävät vauhtia tappijalkoihinsa

Jalat kantavat jo ja uusia tuttuja on tavattu

Jalo ja Uljas viipottavat pitkin lattioita, nahistelevat keskenään, purevat Hertta-mammaa korvista, syövät jo vähän kiinteää ruokaa, juoksevat ihmisten perässä ja ovat ihan valloittavia. Viikoloppuna pennut ja muukin kennelin väki on tavannut mukavia ihmisiä: lapsia ja aikuisia. Tapaamiset ovat tärkeitä pentujen kehityksen kannalta ja siksikin, että jo kuukauden päästä matka uuteen kotiin voi alkaa. Mutta nyt vielä harjoitellaan elämää pentulassa.

Lauantaipäivän huumaa

Hertan Hankipojat Jalo (tummempi) ja Uljas (vaaleampi) tutustuvat elämään leikkien ja syöden. Hertta-emokin leikkii pentujensa kanssa ja samalla opettaa niille tärkeitä koiran taitoja. Ikää siis melkein kolme ja puoliviikkoa ja painoa jo yli kilon.

Hankipojat täyttävät 3 viikkoa

Hankpojat Jalo ja Uljas ovat kasvaneet hurjaa vauhtia. Tänään nautittiin ensimmäinen jauheliha-kermaviiliateria. Uljas maistoi pari tulitikunpään kokoista murua, mutta Jalo käveli kupin yli. Onneksi on aikaa vielä tutustua kiinteään ruokaan. Hertta-mamman tarjoilut ovat siis edelleen suuressa suosiossa. Kehittymisestä kertoo myös se, että Uljas huomasi tänään pentulan reunalla roikkuvan viltin hapsut- niitä piti ottaa suuhun ja tassulla kokeilla ;)

Valoa näkyvissä

Jalon ja Uljaan silmät avautuivat muutama päivä sitten. Valoa siis näkyvissä. Hontelot jalat vievät poikia eteenpäin omassa pentulaatikossa. Uljas kurkistelee jo pesän reunan yli suureen maailmaan. Pojat ovat nyt lähes samanpainoisia, vaikka Uljas oli syntyessään painavampi. Painoa on nyt 850 grammaa. Hertta mamma huolehtii hyvin pennuistaan. Loisto mamma! Kaikki hyvin pentulassa.

Maitobaarissa kasvaa isoiksi pojiksi

Pennut Jalo ja Uljas kasvavat hurjaa vauhtia. Pojat painavat viikon ikäisinä yli ½-kiloa!!

Hankipojat Jalo ja Uljas

Pienet reippaat mönkijät kulkevat pitkin pesää, tönivät toisiaan ja kamppailevat paikastaan maitobaarissa.
Tummempi pennuista on Hankipoika Jalo, ensin syntynyt, pienempi kokoinen.
Vaaleampi pennuista on Hankipoika Uljas, viimeiseksi syntynyt, isompi kokoinen.

Hertta sai kaksi suloista urospentua

Hertan synnytys päättyi onnellisesti varhain torstaiaamuna 10.maaliskuuta 2011. Avautumisvaihe kesti 19 tuntia, pennut syntyivätkin sitten vauhdilla.
Molemmat pennut ovat kolmevärisiä. Toinen pennuista on enemmän mustavalkoisen näköinen  ja toinen ruskeampi.
Hertta hoitaa pentuja hellästi, hyvin ja tarkasti. En voi kuvitella parempaa emää. Pennut ovat virkeitä ja hyvinvoivia. Näyttävät kyllä vielä enemmän marsuilta kuin koirilta. Suloisia ovat.

Odotusta loppusuoralla

Pakkasten hellittäessä Hertta-mamma vielä kasvattelee mahaansa. Mahassa liikkuu: joku tekee siellä varmaan kuperkeikkoja. Hertta syö 3-4 pientä ateriaa päivässä pentumuonaa ja jauhelihaa. Silti närästää ja sopivan asennon löytyminen on joskus hankalaa. Pientä kävelylenkkiä Hertta tahtoo vielä tehdä, mutta pääasiassa otetaan rauhallisesti odotellen.

Esittelyssä pentujen isä "Hemppa"

"Hemppa" eli Riikolan Hilpeä Hiralgo on "Hertan" eli Hallahurjan Xantian mielitietty ja tulevien pentujen isä. Hemppa on hyvä luonteinen ja komea uros. Hempalla on puhtaanvalkoinen turkki ja pään kuviointi on veikeän toispuoleinen. Toinen korva, se valkoinen, on ihana ja hassu, sillä siinä on pieniä tiploja. Toivon, että pennullakin olisi "tiplakorva".
Kuvassa siis "Hemppa" isukki :)

Pitää ottaa kynä kauniiseen tassuun

On nimittäin niin, että emäntä ei saa mitään aikaiseksi nykyisin, paitsi töitä (mitä se lieneekään). Kirjoittelen nyt itse.

Minun mahani kasvaa ja aina on nälkä. Voisin syödä koko ajan, ainakin jotain hyvää. Tänäänkin teki mieli syödä pihviä. Söinkin. Noh, mitäs emäntä lähti siitä pöydästä ja jätti sen ihanan tuoksuvan pihvinsä siihen pöydälle. Ei kesken ruuan saa poistua pöydästä. Se penkkikin oli niin sopivasti siinä ja ihan pikkusen piti kurkottaa pöydälle sitä pihviä. Just keresin sen napata, sitten putosi veitsi lattialle ja koko homma paljastui. Emäntä huomasi, että minullahan sitä oli rasvaa vielä suupielessä. Vaikka oli Peppoi ja Armikin siinä. Olisivat ottaneet nekin pihvin. Mutta minä kerkesin. Moitteethan siitä tuli. Hyvää oli pihvi, eikä ne moitteetkaan pitkään kestäneet. Emäntä jotenkin ymmärtää minua nyt, kun tuo mahakin kasvaa niin vauhdilla. Sitä se ei ymmärrä, että pihvi maistuisi kyllä paremmin kuin ne nappulat.

Mamman maha kasvaa

Enää ei voi erehtyä. Hertan maha on juuri sen näköinen, että pentuja on tosiaan tulossa. Laskettu aika on kahden ja puolen viikon päästä. Masun koosta päätellen pentuja täytyy olla useampi kuin vain yksi.
Hertta jaksaisi vielä lenkkeillä, mutta nuo hirmuiset pakkaset pitävät meidät sisähommissa. Olen jo siirtynyt ruokkimaan Herttaa pentumuonalla. Näin vauhdilla kasvavat pennut saavat riittävästi ravintoa.

Tänään etsin vintiltä pentulaatikon ja pesin sen. Hertta katsoi uteliaana, haisteli ja näytti miettivältä. Muistaako se viime kerran? Muistaako se pentunsa Lumikin, Pyryn, Tuiskun ja Kuurankukan?

Se on totta

Hertta odottaa pentuja.<3 Pentujen isä on hurmaava Hemppa (Riikolan Hilpeä Hiralgo). Pentujen odotetaan syntyvän viikolla 10.

Hertta tosiaan oli tutkassa tänään. Mahanalus ajettiin partakoneella paljaaksi ja lääkäri tutki ultraäänellä. Hertta makasi nöyrästi kyljellään mahanalusen raakkauksen ajan ja selällään muovikourussa, kun tutkalla paineltiin sen mahaa. Hertta luottaa emäntäänsä niin täysin, että tämä on mahdollista. Hertta ei usko, että antaisin kenenkään tehdä sille pahaa. Ja oikeassa se onkin.

Nyt vain odotellaan noin kuukauden verran ja toivotaan, että Koirien Kuuselan kennelissä kohta vilistää tappijalkarusselin pentuja :) Voi onnea!!!

Titityyt

Ulkoilu oman lauman kanssa kuuluu päiväohjelmaan. Tänään metsästä kuului jo unohtumaan päässyt ääni: titityy. Sitä piti oikein pysähtyä kuuntelemaan. (Hertta taustalla ja Armi-pihaus etualalla)

Aamupahoinvointia?

Tänä aamuna Hertta-rouvalle ei maistunut nappulat, ei jauheliha, ei edes karjalanpaisti- mitään parempaan en keksinyt tarjota. Illan suussa maistui jo kaikki tarjoilut. Olisikohan sittenkin kyse siitä ihanasta tilasta, joka alkaa aamupahoinvoinnilla?

Toiveissa Hertan toinen pentue

Edelleen elätämme toivetta Hertan toisesta pentueesta. Tiineys selviää parin viikon sisällä.